Tekstit

Oletko vihainen?

Tuntuuko siltä, että olet vihainen jatkuvasti? pienikin asia mikä ärsyttää räjähtää, kun kranaatti ja päivä on melkein pilalla pelkästään siitä, että sinua koeteltiin hetken. Viha yleensä yhdistetään stressiin, se että tunnet itsesi vihaiseksi tai kiihtyneeksi ei ole pitkällä ajalla terveellistä. Mikä voisi auttaa? mietihän näitä asioita. Oletko puhunut näistä kenellekään? Jos joku asia ärsyttää se kannattaa käydä heti läpi, älä missään nimessä jätä sitä takaraivoon muhimaan. Sillä on seurauksia, että ne patoutuvat, ja kun pato hajoaa, tulee sanottua mitä sattuu, tulee loukattua jotakin, hyvää ystävää, perheen jäsentä. Ansaitsevatko he sen laakin? Oletko käynyt terapeutilla? Työelämässä jotkut ei ymmärrä terapioita mutta ne auttavat monesti. Se että pääset purkamaan ajatuksia jollekin voi selvittää päätä merkittävästi. Suutuitko sen takia että unohdit jotain tai olet stressaantunut? Joo voi kuulostaa tylsältä.. sinulla on muutenkin varmasti miljoona asiaa mitä pitäisi

Ajatuksia.

Pari päivää on kaivanut ajatus, että olenko ihminen mistä voisi ottaa mallia? Olenko ihminen mihin kannattaa tutustua? Annanko itsestäni minkälaisen kuvan? Kaikkihan näistä viittaa itsetuntoon, ja on selvää, että sinun pahin kriitikko, olet sinä itse.  Ihmiset ottavat aina jostakin esimerkkejä. Se minkälaisessa ympäristössä vietät aikaasi, on suuri merkitys tähän. Minun kaveripiirini on monipuolinen ja omasta mielestäni tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Työelämässä tämä ei ole aina kuitenkaan onnistunut ja olen siksi paljon miettinyt näitä asioita, jotka sanoin tekstin alussa. Joskus sitä menee jonkun kanssa sukset ristiin, vaikka ei tuntuisi olevan tehneen mitään väärin. Työpaikalla keskustelu aiheet eivät ole aina kovin kiinnostavia ja siksi olenkin monesti hiljaa. Hevosvoimat ja muut kotiaskartelut eivät ole minun vahvuuksiani keskustelunaiheissa, eli annanko itsestäni tyhmän kuvan, kun en osallistu, tai anna mitään vasta kertomusta vahvistamaan puhee

Vetäämätön päivä.

Ensimmäistä kertaa otti päähän olla töissä. Työpaikka itselleni on hetki päivästä, jolloin aika yleensä lentää, olen sellainen persoona, että vaadin itseltäni, ehkä vähän liikoja. Jos istun päivän kotona, turhaannun koska tuntuu että en olisi saanut mitään aikaiseksi. En osaa rentoutua kunnolla. Töissä sitten otan kaiken työn vastaan enkä nirsoile tai yritä siirtää tehtäviä muille. Pieni kiire oikeastaan tuntuu luonnolliselta ratkaisulta, se auttaa päivän menemään vielä nopeammin. Koen myös näyttäväni tehokkaasti mielenkiintoni työtä kohtaan. Työ mikä sinulle suunnataan, tehdään! Ärsytys varmaan johtuu siitä myös, että käyn koulua työn ohessa. Miksi siis tuntuu siltä, etten saa mitään aikaiseksi? Minulle viimeiset kaksi vuotta on ollut melkoista juoksua. Olen pääsääntöisesti asunut töissä, jonka jälkeen vaihdoin paikkakuntaa ja sama rumpa jatkui, mutta vielä kiireellisemmässä työssä. Työpaikkani vaatii joustavuutta sekä pelisilmää ja omasta mielestäni omistan kummatkin. Lomia ei

Anna hyvän kiertää

On päiviä, kun haluaa olla yksin, se että voi yksin käydä asioita läpi, rentoutua, keittää kuppi kahvia heittäytyä sohvalle ja katsoa vaikka lempi sarjaa maratonina Netflixistä taikka ottaa se kirja hyllystä mikä on pitkän aikaan odottanut sinua lukemaan hänet loppuun. Aivot narikkaan päivä, niin sanottu ”lahnapäivä”. Mutta tässä on myös huonot puolensa, jos nauttii yksinäisyydestä liikaakin. Yksinäisyyteen voi ihastua ja se että voi olla rauhassa ja tehdä mitä haluaa, on kieltämättä aika houkutteleva tunne. Se että ei tarvitse ottaa kontaktia kehenkään ja se että kukaan ei ole häiritsemässä sinua raskaan työpäivän jälkeen voi olla voitokas tunne. Minun työni on hektistä, siihen kuuluu joustavuutta ja päivä voi olla melko raskas, henkisesti ja fyysisesti. Työpäivän jälkeen olen yleensä hyvin uupunut ja kun kotiovi aukeaa, voi heittää kaiken huolen nurkkaan. Tuntuu että sitä rentoutuu ensimmäisen kerran koko päivänä. Tuo tunne helpottaa oloa. Se mikä tekee siitä petollisen, niin

Tervetuloa!

Tervetuloa minun ensimmäiseen blogikirjoitukseen! Mitäs ihmettä minä täällä sitten selittelen?  Minulla on aina ollut tapa miettiä paljon yksinäni, olen melkoinen ajattelija. Tästä on ollut minulle monesti paljon hyötyä! Osaan monesti katsoa asioista kolikon molemmat puolet mikä tekee monesti mielipiteeni asioihin melko neutraalisen. Aika ärsyttävää ja epäselvästi kerrottu eiköh? Netissä törmää monesti vaan mielipiteitä ääripäästä ääripäähän. Tarkennetaan!  Minun tapani on aina miettiä asiat kaksi kertaa läpi, koitan aina kartoittaa asiat mielessä loogisella tavalla ennen mahdollista toteutusta tai mielipidettä. Kun joku on eriä mieltä jostakin asiasta en lyö sitä lyttyyn vaan kuuntelen ja etsin langan päätä. Harvoin on osunut kohdalle asiaa mitä en voisi ajatella toisen näkökulmasta. Kuulostaa mielestäni järkevältä ja en ole varmasti ainoa, joka näin tekee. Mutta tässä on myös huonot puolensa. Ajattelen asioita yleensä liikaa ja siitä yleensä alkaa muodostumaan mielik